Suomen Jackrussellinterrierit ry

Rotu

Jackrussellinterrieri

Jackrussellinterrieri on rotu, jonka myötä saat luultavastikin erinäisen määrän harmaita hiuksia, joudut opettelemaan laskemaan hitaasti kymmeneen, tottumaan aikaisiin aamuherätyksiin ja säähän kuin säähän – mutta samalla saat ihanan, rakastettavan, aina valmiin ja iloisen kaverin arkeen ja harrastuksiin!

Rodun kehitti 1800-luvulla englantilainen kirkkoherra John ”Jack” Russell, joka oli innokas metsästäjä. Rodun alkuperäinen tarkoitus oli ajaa kettu luolastaan perinteisten ajokoirien kanssa tapahtuvan ketunmetsästyksen yhteydessä. Rotu sopi erityisen hyvin tähän tehtävään jäntevän ja voimakkaan ruumiinrakenteensa, sekä pelottoman, itsevarman luonteensa vuoksi. Pieni koko ja hämärässä näkyvä, ketusta selkeästi erottuva väritys olivat erityisen toivottuja ominaisuuksia luolakoiralle. Tärkeä ominaisuus oli myös puremilta ja säältä suojaava tiivis turkki. Leukojen tuli olla vahvat ja hampaiden suuret, jotta koira tarvittaessa pärjäisi vastustajalleen ja jotta se saisi purtua poikki luolassa kulkua vaikeuttavat juuret. Yhä edelleen russelin oikea koko määrittyy sen mukaan, onko koira kaksin käsin ympäröitävissä (”spannattavissa”), eli yltävätkö keskikokoiset miehen kädet sen rinnan ympäri siten, että sormet yltävät yhteen selän päällä ja vatsan alla. Tätä suurempi koira ei ole sovelias luolatyöskentelyyn.

Russelit ovat Englannissa edelleen suosittuja hevostallien rottakoiria. Suomeen ensimmäiset russelit kulkeutuivat Englannista 1970-luvulta lähtien hevoskauppojen kaupanpäällisinä ja hevostallien kautta russelit levisivät sitten työkoirista lemmikeiksi. Vaikka russeli on Englannista kotoisin oleva rotu, sen kehittäjämaa on kuitenkin ollut Australia.

Rotu sekoitetaan usein parsonrussellinterrieriin. Oleellisin ero näiden kahden eri rodun ulkonäössä on jalkojen ja selän mittasuhteet. Jackrussellinterrieri on sivusta katsoen korkeudestaan puolet jalkoja ja puolet rintakehää, ja selän pituus säästä
hännänjuureen on hieman koiran korkeutta pidempi. Parsontyyppinen koira on korkearaajaisempi ja mittasuhteiltaan neliskulmaisempi. Tyypistä kertoo myös jackrussellinterrierin lempinimi ”tappijalkarusseli”. Rodun ihannesäkäkorkeus on 25-30 cm.

Jackrussellinterrieri on virallisena rotuna nuori, mutta erittäin suosittu ympäri maailmaa. FCI (kansainvälinen kenneljärjestö) ja Suomen Kennelliitto hyväksyivät rodun virallisten rotujen joukkoon vuonna 2001. Myös Englanti on tunnustanut rodun viralliseksi roduksi vuonna 2016.

Ottaen huomioon rodun alkuperäinen käyttötarkoitus; luolatyötä tai talleilla/tiloilla pienriistaa metsästävä terrieri, ei russeli ole aivan tavallinen seurakoira. Energisyytensä vuoksi se ei tyydy pelkkiin kävelylenkkeihin hihnassa. Russeli tarvitsee runsaasti liikuntaa ja aktivointia (aivojumppaa) arkeensa. Russelille sen oma lauma eli perhe jossa se elää, on tärkeä, eikä se halua olla paljon heistä erossa. Kaikkein mieluiten russeli on mukana perheen puuhissa, mitä ne sitten ovatkaan pihatöistä sisällä tehtäviin arkiaskareisiin. Turhautunut russeli muuttuu helposti ongelmakoiraksi, joka purkaa energiansa vääriin asioihin, kuten irtaimiston tuhoamiseen ja muuhun häiriökäyttäytymiseen.

Russeli on hauska ja vauhdikas seuralainen, joka tarvitsee määrätietoisen omistajan, koulutusta ja aktivointia. Vaikka jackrussellinterrieri on energinen rotu, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että pitää olla koko ajan aktivoimassa kaikin mahdollisin tavoin, tai se syö talosta jokaikisen jalkalistan. Jos koiraa aktivoi liikaa, saa aikaan vain onnettoman russelin, joka ei osaa enää rauhoittua. Tuollaisessa tilanteessa kärsii niin omistaja, koira, sekä ne jalkalistatkin. Oli kyse sitten aikuisesta tai pennusta, koira tarvitsee lepopäiviä.