Trimmaus

Russeleilla esiintyy kolmea karvanlaatua: sileää, karheaa (ns. puolikarkea) ja karkeaa. Kaikilla turkkityypeillä tulisi olla pehmeä, eristävä kerros pohjavillaa sekä säänkestävä, ihonmyötäinen ja suora päälliturkki. Käytännössä russeleilta ei kuitenkaan löydy kahta identtistä karvanlaatua, vaan jokaisen koiran turkissa on omat erityispiirteensä. Kuitenkin eri karvanlaaduille sopivat perusperiaatteet sopivat suurimmalle osalle koirista.

Sileäkarvaisen turkin hoito

Sileäkarvaisen russelin turkki on kauttaaltaan lyhyttä; aidolla sileällä ei löydy pidempiä haituvia mistään päin runkoa. Päälliturkki ja pohjavilla vaihtuvat itsekseen, tosin useiden sileäkarvaisten russeleiden omistajien mukaan karvanlähtöaika kestää läpi vuoden. Käytännössä turkin irtoamista voi edesauttaa kampaamalla sitä erilaisin apuvälinein varsinkin vilkkaampina karvanlähtöaikoina.

Omalle koiralle sopivien turkinhoitovälineiden etsintään kannattaa panostaa, mutta sileiden karvaan tehoavat yleensä erilaiset kumisuat, tiheä- ja lyhytpiikkiset metallikammat, Furminatorit ja Equi-Groomerit. Sileäkarvaisia (niin kuin muitakin) russeleita pestään tarpeen vaatiessa koirille tarkoitetuilla sampoilla.

Näyttelyyn sileäkarvainen viedään puhtaana, kynnet lyhyinä ja vähintään häntäkarvat ohennussaksin siistittynä.

Karhea- ja karkeakarvaisten turkkien hoito

Karhea- ja karkeakarvaisten russeleiden turkkeja huolletaan nyppimällä. Kypsä karva vedetään juurineen irti, eikä karvaa katkaista.

Karhealla (puolikarkealla) koiralla on kolmentyyppistä karvaa: pohjavilla, sileä päälliturkki sekä pidempiä, nypittäviä karvoja (karkea päälliturkki). Karheissa turkeissa on valtavasti vaihtelua, koira voi vaikuttaa lähes sileältä tai olla hyvinkin karvainen.

Karhean ja karkean ero onkin siinä, että karhealle jää aina täydellisen nyppimisen jälkeen sileää päälliturkkia ainakin kylkiin, päähän ja raajoihin, karkeakarvaisella koiralla taas kaikki päälliturkki on nypittävää. Täydellisen nyppimisen jälkeen karkealle russelille jää ainoastaan pohjavilla, mikäli koiraa ei ole säännöllisesti ns. rullattu.

Rullauksella tarkoitetaan sitä, että karhea- tai karkeakarvaisen koiran turkkia nypitään säännöllisesti (parista viikosta pariin kuukauteen) niin, että karkea päälliturkki kasvaa monen mittaisena. Karvoista pisimmät ja kypsimmät nypitään pois, jolloin koiran ulkoasu siistiytyy, mutta sille kuitenkin jää suojaavaa, siistiä päälliturkkia.

Milloin turvaudutaan karvan leikkaamiseen?

Karvan leikkaaminen muuttaa koiran karvanlaadun pehmeäksi, läpikuultavaksi ja vähemmän säänkestäväksi, joten leikkaamista kannattaa harkita tarkkaan. Kun koiran karvanlaatu on oikea, koira on totutettu hoitotoimenpiteisiin huolella, turkki on kypsä ja nyppiminen suoritetaan oikealla tekniikalla, toimenpiteen ei pitäisi tuottaa koiralle epämukavuutta.

Kuitenkin aina välillä vastaan tulee koiria, joille nyppiminen vaikuttaisi olevan poikkeuksellisen epämiellyttävää syystä tai toisesta. Koiran karvanlaatu ja sitä kautta turkin normaali irtoaminen voi alun perinkin olla huono, koira voi myös yksinkertaisesti olla erityisen herkkä kosketukselle. Tällaisten koirien kanssa kannattaa puntaroida tarkkaan haitat ja hyödyt turkin leikkaamisen ja nyppimisen välillä: altistaako koira mahdollisesti suurellekin stressille muutaman kuukauden välein nyppimisen merkeissä vai pilatako sen turkki ajelemalla karva.

Ajelun suurin ongelma lienee siinä, että koiran karvat lakkaavat irtoamasta juurineen ajelun jälkeen, toisin sanoen koiran iholla on jatkuvasti tiivis kerros jatkuvasti kasvavaa karvaa. Iho ei siis hengitä lainkaan, joten ajelu on syytä tehdä riittävän usein, ja ajelujen välissä turkkia on syytä pitää ”auki” säännöllisellä kampaamisella. Ajeltu karva takkuuntuu helposti, ja takkuuntunut karvamatto aiheuttaa varmasti koiralle äärimmäisen tukalat oltavat.

Karhea- ja karkeakarvaisten näyttelytrimmaus

Karkean ja karhean koiran näyttelytrimmi vaatii normaalia kotitrimmausta tarkempaa otetta, mutta russelin ei näyttelytrimmissäkään tule näyttää liian muotoillulta. Näyttelytrimmiä tehdessä on tärkeää ymmärtää, miltä russelin silhuetin tulisi näyttää ja pyrkiä trimmauksella korostamaan koiran parhaita puolia.

Russelin selän tulee olla suora, hännänkiinnityksen ei pitäisi ”tipahtaa” selkälinjaa alemmas, ja kaulan ja selän liittymän tulisi olla kauniin sulava, ei kuitenkaan niin ylikorostuneen loiva kuin esimerkiksi kettuterrierillä. Russelin runko on suorakaiteen muotoinen, huomioi tämä myös alalinjaa trimmatessa. Russelille ei siis kuulu ylikorostunut, vinttikoiramainen rintakehä, vaan alalinja on tasainen ja selän kanssa suunnilleen samassa linjassa. Raajakarvoja ei tule jättää super runsaiksi, mutta niitä trimmaamalla koiran raajojen asentoja ja kulmauksia voi saada paranneltua.

Päässä karkealla ja karhealla koiralla saa olla karvaa, mutta päälaki ja korvat on syytä nyppiä lyhyeksi. Sensijaan kulmakarvat ja parta tuovat koiralle mukavasti ilmettä: nyppimällä pidemmät karvat pois karvaisestakin päästä saa huolitellun ja siistin näköisen.

Näyttelytrimmiä varten tarvitaan omien sormien ja kamman lisäksi myös suoria ja ohennussaksia. On kuitenkin hyvin tärkeää trimmata nyppimällä niin pitkälle kuin suinkin mahdollista ja välttää leikatun näköisiä kohtia viimeiseen asti. Ahkeralla harjoittelulla ja huolellisesti kerrostetulla turkilla esimerkiksi jalkakarvat on mahdollista saada hyvinkin viimeistellyksi pelkällä nyppimisellä: kampaamisen merkitys korostuu erityisesti, sillä vain tiheällä kampaamisella saat turkista pisimmät, nypittävät karvat esiin.

Aivan herkimpiä alueita ei kannata lähteä nyppimään, vaan sukuelinten ja peräaukon ympärystä kannattaa aina siistiä ohennussaksilla, vakaakätisimpien jopa koneella. Häntäkarvat kannattaa tietysti myös nyppiä mahdollisimman pitkälle, mutta käytännössä kaikilta koirilta häntä viimeistellään ohennussaksilla siistiksi, tasaiseksi ja hännänpää pyöreäksi. Anturoiden välit leikataan suorilla saksilla lyhyeksi, tassunympärysten pyöristämiseen käytetään sekä suoria- että ohennussaksia.